Uusantiikvat liittyvät taidehistoriallisesti uusklassismiin noin 1780 - 1840. Kirjoitusvälineissä tapahtunut muutos vaikutti painokirjaimiinkin siten, että seurauksena uusantiikvojen tunnuspiirteiksi tulivat ohuiden ja paksujen viivojen jyrkkä kontrasti ja ohuet vaakasuorat päätteet. Kirjaimet ovat pystysuuntaisia ja ilman visuaalista yhteyttä seuraavaan kirjaimeen, muutamien kirjainten päätteissä on pyöreä muoto.
Uusantiikvoista tunnetuimmasssa italialaisessa Bodonissa hiusviivat ovat erittäin ohuita ja kontrasti suuri, minkä takia se on leipätekstikoossa vaikeasti painettava ja luettava. Soveltuu parhaiten 12 pisteen tai sitä suurempaan tekstiin, samoin kuin Didot.
Ranskalainen Didot on vähemmän tunnettu kuin aikalaisensa ja kilpailijansa Bodon. Tunnetuin ja ehkä paras Didot'n uudelleenjulkaisuista on Ambroise-perhe.
Walbaum on hieman kapeampaa kuin Bodoni ja Didot sekä saksalaisena jämäkämpää. Kirjaimet ovat sitä kapeampia mitä suurempi niiden koko on ja hiusviivat ovat paksumpia kuin Bodonissa ja Didotissa tehden sen yleisvaikutukseltaan pehmeämmäksi.
Koska uusantiikvat antavat arvokkaan ja edustavan vaikutelman, pitää niiden käyttöä harkita sisällöltään arkisissa teksteissä koomisen lopputuloksen välttämiseksi. Ne eivät sovi negatiiviteksteihin ohuiden viivojensa takia, samoin ne eivät helposti käy toisen kirjaintyypin pariksi, poikkeuksena ehkä yhdistelmä Futura/Bodon tai uusantiikva yhdistettynä groteskiin. Uusantiikvaa käytettäessä on muistettava käyttää väljiä merkkivälejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti